Bring it on!

Siitä on kaksi vuotta kun hajosin.
Ajattelin viime yönä, kuinka matka hajoamispisteeseen tapahtuu hyvin hitaasti. Täysin huomaamatta. Sitten jaksamisen raja tulee vastaan, ja tuntuu kun sinua olisi lyöty lekalla..tai ydinpommilla. Siitä alkaa paraneminen, ja hidas kipuaminen takaisin “elävien kirjoihin”.
Ja kuinka paljon pidempi se matka ylös tuntuukaan olevan! Tuntuu, että on helvetin alapuolisissa kerroksissa, ja tikapuihin on laitettu tervaa hidastamaan vauhtia ja osa puolista on osaksi sahattu poikki, jotta astuessasi sen päälle putoat takaisin edelliselle puolalle.

Burn out on pitkän, systemaattisen työn tulosta. Se ei satu kenenkään kohdalle vahingossa. Osa burn outin kokevista ei ymmärrä rajojaan ollenkaan, jotkut sulkevat itsepäisesti silmänsä edessä häämöttävältä vesiputoukselta, jota kohti meloo vääjäämättä.
Itselläni ei ollut mitään käsitystä rajoistani. Kuvittelin, että minulla on energiaa jossain tulevaisuudessa, että se tulisi maagisesti jostain lahjana. Ja että karaistumalla vain yksinkertaisesti oppisi elämään jatkuvan fyysisen ja henkisen väsymyksen kanssa. Että sellaista se aikuisuus vain on, ja herkät sortuu elontiellä.

Paskat.
En ole vanha, viisas tai mikään zen ja joogaguru jolla olisi juurikaan mitään erityistä tietämystä. Tiedän kuitenkin elämän tarkoituksen! Ha! Sen mitä ihmiset on iän kaiken etsineet ja yrittäneet selvittää!
Elämän tarkoitus on elää se.
Elää se täysillä, ja nauraa ja rakastaa ja kokea.
Burn out vetää ihmisen elämään puolielämää. Siinä selviydytään päivästä toiseen ja pidetään viimeisillä voimilla, sormenpäillä, kiinni elämästä ja järjen rippeistä. Se ei ole elämää.
Burn out on kuitenkin kokemus, ei millään muotoa hyvä kokemus, mutta se oli opettavainen kokemus. Koen että minun oli tärkeää käydä burn out läpi, jotta saatoin ottaa kunnon otteen elämästä ja alkaa elämään elämää. Menettämällä opin arvostamaan, ja nyt, kun jalkani ovat taas tukevasti allani kannattelemassa minua, aion käyttää sitä (elämää). Aion käyttää kaikkia aistejani ja elää hurmiossa tästä mielettömästä lahjasta minkä olen saanut.
Joskus kun minulla on hieman dramaattinen olo, kuvittelen sielunmaisemani kuin palaneeksi savanniksi, jonka tuhkasta pääsee kasvamaan uutta vihreää ruohoa.
Burn out poltti minusta paljon turhaa pois. Paljasti suuntaa ja pakotti rakentamaan alusta, uudelleen ja paremmin. Minun perustukseni on nyt uudistettu ja ne ovat vahvemmat kuin ennen. Se tuntuu hyvältä. Tiedän, että elämän tuuli saattaa viedä minua alaspäin tikapuilla hetkellisesti, mutta tosiasiassa voimani ovat kasvaneet, ja voin sanoa tulevalle: bring it on! Mitä tahansa siellä on tulossa, kestän sen.

Bring it on!
Bring it on!

Jos näet että ystäväsi tekee liikaa, käske hidastamaan ja nauttimaan elämästä ennen kuin pitää lähteä ihan alusta taas rakentamaan. Työ odottaa kyllä tekijää myöhemminkin, mutta elämä ei odota, se jatkaa eteenpäin joka sekunti, ja sen kulumista voi seurata joko katsomalla tähtitaivasta ihmeissään tai tietokoneen digitaalikelloa työpaikalla. Valitse huolella ❤

Haastava haaste – jälkipyykki.

Viikon aikana ei ole paljon muusta puhuttu kun CODVID-19 viruksesta. Myönnän heti, että olen ahdistunut tilanteesta.
Jos ajattelen asiaa ja tilannetta järjellä, pysyn täysin rauhallisena, mutta kun luen ja kuuntelen somea ja ihmisten kertomuksia vessapaperin hamstraamisesta, jauhelihan loppumisesta, ja asiakaspalvelijoiden uhkailusta ja heille ikävästi puhumisesta, alkaa mieleeni hiipiä ahdistus. Viime öinä olen herännyt keskellä yötä ilman syytä, tai herännyt unesta jossa olen huutanut ahdistustani. Tuntuu, kuin eläisin apokalyptisen tarinan esivaiheita. Niinhän kaikki apokalyptiset tarinat alkavat, ensin tulee kulkutauti joka tappaa ihmisiä kuin heinää niittäen, keskellä sitä kaaosta ihmiset turvautuvat anarkiaan, ja mikä ennen oli holtitonta hamstraamista muuttuu hitaasti väkivallaksi ja kaikki riistäytyy käsistä.

Mielikuvitukseni on villi, ja olenkin joutunut turvautumaan kylmään järkeen monesti viikon aikana, ja aina se on toiminut.

Muistutan itseäni faktoista.
Käsien pesu on edullista ja paras tapa ehkäistä tartuntaa. Kannan mukana omaa pyyhettä. Rauhoitan sympaattista hermoastoani hengittämällä syvään. Käytän käsineitä kulkiessani ulkona, muistaakseni olla koskettelemasta kasvojani. Pidän kaksin käsin kiinni repustani, jotten koskettelisi mitään muutakaan.
Aina kun eteen sattuu jotain hassua, nauran. Ja yritän nauttia naurusta, sillä se on helpottavinta jota tiedän.

Meditaatiohaasteeni osui parhaaseen mahdolliseen aikaan minulle. Vaikka tilanne maailmassa on hankala olen onnistunut nauttimaan meditaatiosta. Meditaatio on tuntunut hyvältä pakokeinolta, kun en ajattele mitään, ei kehooni mahdu ahdistustakaan. Ja ihmeellistä kyllä, paras meditaatiopaikka on löytynyt. Se ei ole sänky, minne nukahdan kesken meditaation (loistava luonnollinen lääke unettomuuteen, mutta ei ole paras tapa päättää meditaatiota).  Meditoin pisimpään ja onnistuneimmin (jos niin voi sanoa) kylvyssä.
Asunnossani on sellainen pieni istumakylpyamme, joka on ajan saatossa muuttunut karheaksi. Se on pieni ja sympaattinen, ja ajattelin sen ensin olevan lähinnä hankala, mutta rakastuin siihen pian.
Lasken ammeen täyteen kuumaa vettä ja mantelilta tuoksuvaa kylpyvaahtoa ja upottaudun veteen.. annan ajatusteni laskeutua. Huomaan huomioivani vain hengitystäni ja jos ajatuksiani on ohjattava johonkin, ajattelen tyyntä vedenpintaa.
Saatan lillua helposti 10 minuuttia ilman yhtäkään ajatusta. Se on ihmeellistä. Meditaation jälkeen olen ollut aina hyvin virkeä ja elossa.

Viikon alussa meditoin aamulla. Huomasin heti meditaation jälkeen valitessani päivän vaatteita, että olin hyvin.. elossa. Se on varmasti paras tapa kuvailla sitä.
Näin tavallista enemmän asioita ympärilläni. Asunnossani on tavaraa! Hirveä määrä kaikkea. En ole ennen huomannut sitä paljoutta. Enkä edelleenkään myönnä, että sitä olisi liikaa. Sinä aamuna vain huomioin ne kaikki. Sen jälkeen bussipysäkillä huomasin kuinka paljon elämässäni on meteliä. Ajattelin, että jos meditaatio tuo kaiken aistiherkkyyteni näin pinnalle, se saa luvan olla, enkä meditoi enää ikinä.

Myöhemmin olen huomannut, että meditaation ajankohdalla on minulle merkitystä. Minulle sopii iltaisin meditointi. Aamulla meditointi herkistää minut ärsykkeille tavalla jota on vaikea kestää.
Kaikenkaikkiaan viikko on ollut opettavainen. Aion jatkaa meditaatioharjoituksia, sillä nautin kovasti siitä, että näen tarkemmin. Pidän siitä, että saan koko huomiokykyni käyttöön, joskin toivon, että opin hallitsemaan sitä. Haluan myös mennä kellumaan tankkiin Float Kallioon ja vahvistaa kokemustani vedessä meditoimisesta. Niinä öinä joina en herännyt ahdistukseen, uneni oli syvempää ja palauttavampaa. Huomasin myös, että päivällä rauhoittuminen oli helpompaa, jos olin illalla meditoinut. Oletan, että kehoni oli valmiimpi rauhoitukseen ja tottui nopeasti tekniikkaani, ja käytti sitä hyväkseen.

Nautin tästä.

Nyt on meneillään erikoiset hetket elämässämme, ja haluaisin sanoa siitä muutaman sanan.
Meditaatio auttaa minua pysymään rauhallisena. Nauraminen auttaa minua pysymään positiivisena.
Hengittäkää, naurakaa.
Ja jaan teille äitini terveiset minulle:”SORMET POIS SUUSTA!”

HIljeneekö apinat puussa?

En osaa laskea niitä kertoja, kun minulle on suositeltu meditaatiota.
Pitkäkestoiset harrastukset eivät ole juttuni. En ole ikinä pysynyt harrastuksen parissa kovinkaan pitkään, luulen ennätykseni olevan kaksi vuotta.
Meditaatio on aina kuulostanut vaikealta. Ei saisi ajatella mitään? Öm.. jos joku joskus keksii laitteen jolla pääsee kuulemaan pääni sisään, saa kuka tahansa tulla kuulemaan sitä ajatusten sekamelskaa joka siellä pörrää.
Sitä hurrikaania ei noin vain hiljennetä meditaatiolla. Siis että istuisin jalat ristissä lattialla ja sanoisin:”ommmmm”? Ei ole mun juttu. Ehei, enpä usko.

Olen tekevä ihminen. En jää odottamaan, että joku keksii ratkaisun minulle, minä teen sen itse. Ja olen aina uskonut siihen, että tekemällä saan ajatukset pois päästäni. Suurin osa pääni sisäisestä dialogista kun koskee ongelmia. Mielestäni on ollut selvää, että jos ratkon ongelmat, mieleni hiljenee.
Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että maailma on täynnä ongelmia, ja otan enemmän kuin vain oman osani näistä ongelmista kantaakseni. Ratkoisin mielelläni koko maailman ylikansoittumisongelman, kaikki sodat, roskaongelman, muoviongelman, terveysongelmat ja ruokaongelmat, sekä ehdottomasti ilmastonmuutoksen. Kaikki nämä asiat ahdistavat minua säännöllisesti. Ja valitettavasti ainoa keino jonka olen keksinyt näiden asioiden hoitamiseksi, on osittainen silmien ummistaminen. Voin tehdä tasan oman osani näiden asioiden hyväksi, voin kierrättää, voin käyttää vaatteeni varmasti puhki ja loppuun, voin äänestää ja yrittää vaikuttaa politiikkaan tehdäkseni tästä maailmasta paremman paikan kaikille. Näitä toistelemalla olen päässyt isoimmista ahdistuksista eroon.  Niistä ahdistuksista, jotka massiivisuudellaan tuntuvat hukuttavan alleen kokonaan.

IMG_8978
Kuvituskuva, tosiasiassa mä meditoin sängyssä yleensä.

Ahdistelen paljon. Lähes päivittäin tulee hetkiä kun ahdistus valtaa mieleni ja haluan pudistaa sen pois harteiltani kuin märän kylmän pyyhkeen.
Yleensä aiheena on jokin mitä olen ehkä sanonut, ehkä olen seonnut sanoissani ja muisto hetkestä nolottaa. Olen saattanut unohtaa tehdä töissä jotakin pientä, ja nousen sängyssä istumaan hädissäni, ja mietin kuinka korjata asia kun kello on  yksitoista illalla.
Sellaiseen ahdisteluun kuulemma auttaa “mielen apinoiden hiljentäminen” kuten kerran kuulin.
Se oli mielestäni nerokkaasti sanottu, sillä mieleni tuntuu usein apinoiden asuttamalta puulta, jossa huudetaan oksalta toiselle ja kukaan ei kuuntele ketään!
Muutin mieltäni meditaation suhteen aivan äskettäin. Äänikirjassa sanottiin, että meditaatio on koko elämän mittainen matka, eikä siinä ole koskaan valmis.
Kiinnostuin. Jos siinä ei voi olla valmis, ei voi myöskään haitata jos epäonnistun usein. Silloin en voi viivyttää valmistumistani unohtelulla, epäonnistumisella tai laiskuudella.
Lisäksi kirjassa mainittiin, että huutelevat apinat puussa hiljenevät kyllä yksi kerrallaan. Eivät ehkä sen pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi sekunniksi, mutta se riittää. Sen jälkeen ne hitaasti alkavat hiljentymään pidemmiksi ajoiksi kerrallaan.
Aion nyt harjoitella meditaatiota joka päivä. En määrittele itselleni edes aikaa, se tulee olemaan jotain viidestä minuutista puoleen tuntiin, miten nyt aikatauluuni sattuu sopimaan. Haluan nähdä, vaikuttaako meditaatio ahdistukseeni ja unen laatuun. Etenkin siihen, kuinka helposti saan ahdistukselta unta, sillä usein ahdistavasti päässäni pyörivät asiat eivät anna minun nukahtaa rauhallisesti iltaisin.
Stay tuned, voihan olla että ensi kerralla teille kirjoittaa Valaistuunt.
Päivitän maditaatiouutisia intagramiin tililleni, jos teitä kiinnostaa seurata aihetta reaaliajassa, klikatkaa instan puolelle tästä.

Ihmettele, rakastu, parannu

Jennifer Stellar sanoo Maria Boreliuksen kirjassa Hyvinvoinnin vallankumous, tulehdusta ehkäisevä elämäntapa, että ihmetys (“aaw”, se jokin, joka saa sinut huokaisemaan hämmästyksestä) voi ehkäistä tulehdusta.
Hän sanoo myös, että tunteet luovat tulehdusta (tutkitusti) ja tulehdus luo masennusta (tämäkin on tutkittua tietoa).
Kirjassa pohditaan, aihetta käsittelevässä luvussa, kumpi on muna ja kumpi kana.
Tosiasiassa, en usko että toisen täytyy tulla ensin. Ne ovat ikäänkuin toimintapari. Jos ajattelet synkkiä, tulehdus seuraa perästä. Ja jos kehossasi jyllää paljon puhuttu hiljainen tulehdus, masennus on nurkan takana tulossa.

Kuuntelin kirjaa ihmeissäni. Kaikki ne minulle rakkaat asiat, voivat siis parantaa minua?
Stellar mainitsi ihmetystä herättäviksi asioiksi mm. uskonnon, sen hetken kun ihminen tuntee yhteyttä johonkin itseään suurempaan.
Taiteen, minkä tahansa taiteen, joka herättää meissä hyviä tunteita.
Ryhmä, joka yhdessä tuntee jonkin voimakkaan tunteen yhdessä, kuten esimerkiksi aktivismiryhmissä tai urheilutapahtumassa.
Toisenlaisessa ihmetyksessä on kyse kaiken kattavasta tunteesta luonnosta. Maisemat voivat luoda ihmetystä, ja isoimman ihmetyksen luo suuri, majesteettinen maisema jostain korkealta.
Arkkitehtuuri voi olla ihmetyksen aihe. Ajattele pyramideja, ajattele korkeita pilvenpiirtäjiä, tai vanhaa klassismin aikaista kartanoa!
Kuorolaulu mainittiin myös. Ja mikä ihme se onkaan, kun kuulee ylioppilaskuoron monet äänet laulamassa ilman säestystä. Olen kahdesti jouluna päässyt kuulemaan heitä, ja joka kerta lähden paikalta sydän täynnä hartautta.

IMG_5231
Praha, rakastin tätä näkymää

Kirja mainitsee erityisesti muutaman ihmetyksen aiheen jotka kolahtivat minuun voimakkaasti.
Musiikki, eikä mikä tahansa musiikki, vaan erityisesti sellainen musiikki, jossa useat instrumentit soittavat yhdessä, esimerkiksi sinfonia.
Jo pienenä alle kouluikäisenä kun näin Disneyn Fantasian rakastuin suureelliseen sinffoniaorkesteriin. Erityinen paikka sydämessäni on Beethovenin kuudennella, Pastoraali sinffonialla. Stellar sanoo tutkimuksen osoittaneen, että juuri sinfonian huippukohta, crescendo, on se jolloin ihminen tuntee eniten ihmetystä, ja joka on kaikkein parantavin. Tässä kohtaa mietin, että crescendo kyllä tarvitsee sen kauniin rauhallisemman alun, jotta huipentuma saadaan aikaan. Mutta yhdyn silti ajatukseen, että crescendo on se hetki kun musiikki tuntuu hukuttavan ja ruokkivan sielua.

d3208c0fd1b1eaff1ec40ab5acbf6aa3
Disneyn Fantasia 1940

Ihmetystä ihmiselle tuottivat myös taide. Kirjassa mainittiin erityisesti impressionistien unenomaiset teokset, kuten Monetin Lumpeet. Ja taas mielikuvitukseni toi mieleeni rakastamani Edelfeltin maalaukset. Niissä maisema todella näyttää unesta temmatulta.
Olen aina rakastanut sitä taidesuuntausta.

Ja auringonlaskut. Ne mainittiin ihmetystä aiheuttavina myös. Ja kuka ei rakasta auringonlaskuja? En koskaan kyllästy niihin. Kun meillä oli koira, ja auringonlaskut osuivat kello kahdeksan ja yhdeksän välille, menin kotimme lähellä olevalle sillalle katsomaan auringonlaskuja. Koira tuskin piittasi tuon taivaallista asiasta, mutta minä olin pakahtua kauneudesta.

Kuka olisi arvannut, että valitessani tietokoneeni taustakuvaksi Monetin Lummelampi teoksen, kävellessäni katsomaan auringonlaskua kuunnellen Beethovenia, paransin itseäni tulehduksesta!
Noilla teoilla karkotin masennusta ja pidin itseäni fyysisesti terveenä.

Joten, tänään kun elät elämääsi, ota hetki ihmetykselle.
Itse aion pyytää siskoltani kuvan hänen pienestä pojastaan. Aion pakahtua rakkaudesta sitä ihmeellistä täydellistä pientä ihmistä kohtaan, jolla on jo toimiva sydän, keuhkot ja kehittyvät aivot.
Mikä täydellinen ihme minulle, aina lähellä.
Ihmetys antaa parantavan hetken, eikä siihen tarvitse paljon ollakseen sen äärellä. Se tuntuu hyvältä, ja se parantaa.
Älä koskaan aliarvioi kauniiden kokemusten voimaa.

IMG_8865

Opiskele tiukasti, mutta löysästi

Opiskelu on raskasta.
Moni vanhempi opiskelija tekee töitä opintojen aikana, ja kesälomat jäävät kesätöiden alle.
Lomista voi haaveilla, mutta laiha pankkitili pakottaa painamaan töitä. Samalla opiskelija yrittää pitää arvosanansa mahdollisimman korkealla ja valmistua ajoissa.
Tämä kierre alkaa lukiossa, viimeistään kun aletaan valmistautumaan ylioppilaskokeisiin. Stressi saa itkeskelemään, heittämään kirjan nurkkaan ja vaipumaan tunteisiin, joissa epätoivo on päällimmäisenä. Ajatus siitä, että ei tästä tule mitään ja en opi ikinä on  voimakkaana mielessä.
Mitä muutakaan voisi äärimmilleen viety mieli ajatella?
Mieli, joka ei ole saanut lepoa parhaimmillaan jo pariin vuoteen, ja jonka kaikki stressi huipentuu muutamaan viikkoon, jonka aikana todistetaan lautakunnalle, että on valkoisen mustalippaisen lakin arvoinen, ja sen jälkeen uuden opiskelupaikan arvoinen.
Jos tähän rupeamaan lisätään mikään ylimääräinen koettelemus, on melko helppoa luisua suoraan vakavampaan uupumukseen.

Haluaisin muistuttaa jokaista loppu- ja pääsykokeisiin valmistautuvaa siitä, kuinka tärkeää lepo on.
On tärkeää valmistautua, mutta muistaa myös, että aivot käsittelevät tietoa vain tietyn määrän päivässä, ja tietyn määrän tunnissa. On hyvä muistaa, miksi ala-asteella tunnit ovat pääsääntöisesti 45 minuutin mittaisia, jonka välissä on viidentoista minuutin tauko. Tämä siitä syystä, että aivot kykenevät prosessoimaan uutta tietoa n. 45 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen on hyvä pitää tauko. Entä viikonloppu? Se on aivoille myös tärkeä. Lepo on aivan yhtä tärkeää kuin valmistautuminen, eikä sitä tule laiminlyödä valmistautuessa kokeisiin.
Vapaapäivät saattavat tuntua suorittajalle hankalilta, ehkä hukkaan heitetyltä opiskeluajalta. Suosittelen kuitenkin pitämään niistä kiinni, ja tekemään silloin jotain hauskaa. Mene ja harrasta, tapaa ystäviäsi ja laula karaokea. Varmista vapaapäivinä, että aivosi pääsevät vaihtamaan kaistaa kunnolla. Silloin voit olla skarppina päivinä jolloin sinun täytyy opiskella.

Ja niin hirveää kuin tämä on mainita, täytyy muistaa, ettei ehkä pääsekään sisään siihen kouluun johon halusi. Se on karvas pala, ja suunnitelma B kannattaa olla takaraivossa jonkinlaisena hahmotelmana, ettei tyhjyys pääse valtaamaan ennen niin kiireistä mieltä.
Siinä tilanteessa isoin pelastusköysi mielestäni on se, että ajattelee että on saanut lisää valmistautumisaikaa.

Haluaisin muistuttaa, että sinnikkyys palkitaan, mutta uupumisesta kestää toipua, joskus jopa vuosia. Joten ei kannata tehdä liikaa, vaan kannattaa tehdä suunnitelmallisesti.
Suosittelen opiskeluaikatauluja, joihin on varattu aikaa levolle, ystäville, harrastuksille, ja yllättäville elämän tapahtumille joita ei voi ennakoida.
Suosittelen rentoa ja vakavaa mieltä, joka antaa mahdollisuuden virheille ja päättäväisyyttä onnistumiselle.

Nähdään pääsykokeissa, minullakin on opiskeltavaa.

Select and enter

Se mille et tee mitään, sen sinä valitset.
Olen nyt se ikävä ihminen, joka sanoo sinulle, että olet valinnut kaiken elämässäsi. No, jos et ihan kaikkea, niin leijonan osan siitä.
Lähes kaikki on valinnan tulosta. Voit olla pahalla päällä siellä päässä, ja sanoa ettet varmasti valinnut sitä kusipäistä pomoa, tai nykyistä rahatilannettasi.
Sanon silti, että lähes kaikki elämässäsi on valitsemaasi.
Olet valinnut pysyä työpaikassa kusipäisen pomon luona. Olet valinnut huonon sängyn, joka saa selkäsi särkemään. Olet valinnut sen, ettet matkustele niin paljon kuin haluaisit.
Olen tietoinen, että toisinaan tilanteet eivät ole oikeasti meidän käsissämme. Olet ehkä joutunut työttömäksi YT- neuvottelujen tuloksena, ja uuden duunin saaminen on kiven alla.

IMG_8696
Yksi valinta…

Mutta jos ajatellaan keskivertoihmistä (jollaisia on maailmassa kuitenkin enemmistö). Tämä ihminen käy töissä päivittäin, säästää osan rahoistaan ja vihaa naapureitaan, mutta morjenstaa niitä rappukäytävässä silti hapan hymy kasvoillaan aamuisin, tunkiessaan kaulahuivia tiukemmin kaulansa ympärille ja lähtee juoksemaan bussiin, koska on jälleen hieman myöhässä. Meistä suurin osa on tällaisia ihmisiä.
Minulta vei aikaa hyväksyä se, että elämä on täynnä valintoja, ja jokainen valinta jonka teen, muokkaa elämääni johonkin suuntaan. Myös se, että valitsen olla muuttamatta jotain, on valinta. Se, että pysyn mukavuusalueellani, on sama kuin päättäisin olla kehittymättä.
Jos jokin elämässä hiertää, muuta sitä.
Valinta voi olla vaikea. Se voi tuntua siltä ettei se ole valinta lainkaan. Jos tuntuu ettei käteesi jää tarpeeksi rahaa työstäsi, sinun täytyy tehdä valintoja. Joko leikata menoista tai tehdä lisää töitä. Ehkä vuokra vie palkastasi ison haukkauksen? Löytyykö sinulle toista asumisjärjestelyä? Jos et halua asua kauempana keskustasta ja/tai kimppakämpässä, se on valinta.

IMG_8697
…tai toinen.

Jotta elämästä saa parempaa tarkastele jokaista valintaasi kriittisesti, ja tietoisesti valitse se. Jokaisen ongelman kohdalla voi tarkastella mitä asioita voi muuttaa, jotta ongelma lakkaisi olemasta. Jos muutosta ei halua tehdä, täytyy hyväksyä ongelma.
Sen jälkeen voi rentouttaa hartiat. Sen jälkeen on tehnyt asialle voitavansa, ja voi käydä koko kapasiteetillaan uusien haasteiden kimppuun.

Tarkastele, muuta tai hyväksy, ja jatka eteenpäin.
Tällaisella kaavalla teet elämästäsi pala palalta oman näköistä. Tietoisista valinnoista rakennettua juuri sinun elämääsi.

Pisarat muodostavat aallon jolla surffata

“Well,” said Pooh, “what I like best,” and then he had to stop and think. Because although Eating Honey was a very good thing to do, there was a moment just before you began to eat it which was better than when you were, but he didn’t know what it was called.”
― A. A. Milne, Winnie-the-Pooh

 

Onko sinulla tavoite? Ehkä matka, ehkä työtavoite, ehkä säästät rahaa asuntoon, haluat laihduttaa, opiskella, tai ostaa jotain.

startup-593341_1920
Tavoitteisiin pääsee vain tekemällä töitä (kuva kuvapankista).

Oletko kuullut Sitku-elämästä?
Sitku- elämä on vahingollinen tapa elää. Sitku-elämässä ajatellaan, että sitten kun minulla on se jokin asia, olen onnellinen. Mutta mitä tekee sillä ajalla ennen kuin olet saavuttanut sen jonkin?

Äidilläni on ystävä, joka on yksi herttaisimmista ihmisistä jonka tiedän. Hän sanoi minulle kerran: “Tee joka päivä jotain joka vie sinua lähemmäs tavoitettasi”
Enkä ollut koskaan ajatellut asiaa noin. En pieninä paloina, joista koostuu iso kokonaisuus. Lause järisytti minua.
Maailma on pullollaan onnistujia, mutta harva heistä on kompastunut kerralla onneen, vaan moni heistä on tehnyt pitkään töitä, ja saavuttanut tavoitteensa pala kerrallaan.

On kummallista, etten ollut koskaan ennen ajatellut asiaa näin, sillä suosikki kirjani Aki Hintsa – voittamisen anatomia kuvailee kuinka Hintsa pilkkoi tavoitteensa pieniin osiin, ja saavutti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin pala kerrallaan, pienissä osissa.
Kuinka monta kertaa olen kuullut, että meri koostuu pisaroista?
Ja kuinka vuori koostuu kivistä?

Koskaan en ajatellut, että onnistuminen koostuu jokapäiväisistä teoista.
Minun kohdallani tarkoitan työtavoitteita. Henkisen kasvun kohdalla olen ymmärtänyt jo aikaa sitten, että se työ koostuu joka päivä onnistumisista ja epäonnistumisista. Mutta se työ ole koskaan valmis, ehkä siksi en ole yhdistänyt näitä ajatuksia.

Itse olen pitkään tähdännyt vain tavoitteeseen. Olen pitkään halunnut olla jo valmis, menestynyt ja pätevä. En ole pysähtynyt nauttimaan opiskelusta tai pienistä saavutuksista, matkasta.
Toisin sanoen, en ole pysähtynyt nauttimaan hetkestä ennen hunajan syömistä. En ole pysähtynyt nauttimaan hunajan tuoksusta, siitä kutkuttavasta ajatuksesta, että pian saan jotain jonka eteen olen tehnyt työtä. En ole pysähtynyt.

Jos en jää nauttimaan matkasta, huomaan lopussa, että en nauttinut elämästä.
Jos en kehu itseäni päivän päätteeksi tekemistäni edistysasekeleista, en edes huomaa edistymistäni. Vähennän myös ahdistusta tekemällä joka päivä asioita, jotka edistävät tavoitteen saamista!

winning-1529402_1920
Tavoitteeseen matkaamisen tulee olla kivaa, tai matka loppuu lyhyeen. Nauti siis jo matkasta (kuva kuvapankista)

Joten, tee joka päivä jokin teko, joka vie sinua lähemmäs tavoitettasi.
Ja joka päivä, kehu itseäsi niistä teoista.
Nauti matkasta, älä määränpäästä. Mitä jos matka loppuu kesken, etkä koskaan pääse nauttimaan hunajasta? Silloin olet sentään nauttinut  matkasta.

Olet mitä puhut

Mitä puhut itsellesi?

“Olen niin väsynyt!”

“Olen lihava”

“Karmeet reidet”

“Kukaan ei pidä minusta”

Tällaisten ajatusten jälkeen ei aina ole helppoa olla mukava muille, niille, joilla on ominaisuuksia joita itse haluaisit.
Kaikki kommentit itsellesi luovat todellisuuttasi.
Jos esimerkiksi puhut ensin ikävästi aamulla itsellesi kun housut eivät menekään jalkaan kivasti, ja ihonmyötäinen paita saa jenkkakahvat vetämään huomiota puoleensa. Sen jälkeen työmatkalla bussiin astelee kaunis, sorja nainen, pienen käsilaukun kanssa juoden aamulattea kuin jostain elokuvasta konsanaan.

Mileen saattaa helposti luikerrella ajatus:”ollaanpa sitä nyt sitten olevinaan..” Ehkä vielä päälle toivot, että kahvi sotkee mimmin rintamuksen, että menisi edes joskus nallekarkit vähän enemmän tasan.

Kehopositiivisuus on nyt ollut paljon puheenaiheena, ja kyseessä ei todellakaan ole mikään lihavuuden ihannointitrendi.

Kyse on hyväksymisestä. Hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Rinnakkaana, pepukkaana tai muhkurapolvisena.

Kyse on siitä, että rakastaa kehoaan toimivana, ja mikä tärkeintä, ajattelee rakastavia ajatuksia kehostaan, joka on toimiva ja upea kokonaisuus.

Se kuinka puhuu itselleen heijastuu ulos. Se heijastuu siihen, kuinka kannat itsesi. Millaisia vaatteita sinulla on tapana ostaa? Jos häpeät itseäsi, ehkä verhoat kehosi ja peittelet sen.
Jos rakastat kehoasi kaikkine muotoineen ja väreineen, kannat sen ylpeästi. Haluat esitellä sen, ja ottaa sen viemän tilan omaksesi.
Haluat, että rakastamallasi keholla on hyvä olla, ja huolehdit sen tarpeista.
Kun rakastat kehoasi, puhut sille kauniisti, ja se näkyy ryhdissäsi.
Se näkyy hymyssäsi ja kuuluu puheessasi.

Olet suopeampi muille kun et soimaa jatkuvasti omaa kehoasi.

Ehdotan että kokeilet pientä koetta:

Jos olet väsynyt, ala puhumaan kehollesi reippaasti.
Kerro itsellesi uudestaan ja uudestaan, että olet ylpeä siitä, kuinka se jaksaa näin paljon! Kertaa mielessäsi kaikki mitä olet tehnyt päivän aikana ja anna itsellesi oikeutettua kiitosta näistä teoista.
Pian voit huomata muutoksen. Kun kiität kehoasi, ja kertaat mielessäsi kaikki tekemäsi työt, saatat huomata, että sinun on helpompaa myöntää oikea lepohetki itsellesi.
Kun kiität kehoasi sen uurastuksesta, haluat ehkä palkita sen ravitsevalla ruoalla pikaruoan sijaan.
Ja ajan kanssa kehosi muuttuu kohti sitä mistä sitä kehut.

Kun kiinnität huomiosi haluamiisi hyviin asioihin, ja jo olemassa oleviin hyviin asioihin, lisäät niitä elämässäsi.

Sen sijaan, että sanot “kukaan ei pidä minusta” kiitä bussikuskia noustessasi bussista. Bussikuski pitää sinusta heti hieman enemmän.

Kiitä olemassa olevia ystäviäsi, tai naapureitasi mielessäsi. Vaikka elämässäsi ei olisi montaa sydänystävää tai vain harvoja kontakteja, kiitä niistä. Vahvistamalla näitä suhteita, huomaat ne herkemmin, ja se näkyy elämässäsi positiivisesti.

Sen sijaan, että moitit ulkonäköäsi, kiitä vahvoja jalkojasi.
Sen sijaan, että inhoat painoasi, kiitä kehoasi sen mielettömästä kyvystä huolehtia hyvinvoinnistasi.
Sen sijaan, että moitit itseäsi tyhmäksi, muistuta itseäsi kaikista jo oppimistasi asioista, ja kiitä itseäsi sinnikkyydestä ja oppimisen halusta.
Aloita itsestäsi, ole itsellesi kiltti, ja lopulta sinulla on kiltteyttä niin paljon, että voit jakaa sitä ympärillesi.
Maailmasta tulee parempi paikka jokaisen kiltin ajatuksen myötä.
Yksi kerrallaan. ❤

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos, joten elä hetkessä

Minulla on ollut vaikea kuukausi.
Vatsani on päättänyt temppuilla oikein olan takaa, ja olen ravannut viidellä eri lääkärillä ja sairaalassa tutkimuksissa.
Odottaessani testien tuloksia ja lääkärille pääsyä sairaalan odotushuoneessa säälin itseäni.
Säälin oikein kunnolla ja huolella ja annoin itselleni luvan siihen. Minulle on ollut suuri helpotus, kun terapiassa sanottiin, että kaikki tunteet saa, ja oikeastaan pitää tuntea. En enää niele harmistustani, vaan annan sen tulla, tarkastelen sitä oikein huolella ja jos liikaa nyppii saatan rähjätä ääneen kotona tyhjille seinille, että voikin olla perseestä.
Joten istuessani harmaalla muovisella sohvalla paijailin päätäni ja sanoin itselleni, että tämä on kertaikaikkisen perseestä. Sen jälkeen tein jotain, jonka opin jokin aika sitten ihanalta Kristina Kuzmicilta. Lisäsin lauseeseen sanat “juuri nyt”.
“Minulla on kauhea olo…juuri nyt”
Kun tunnustin itselleni, että kehollani ei ollut kaikki hyvin sillä hetkellä, ja minulla oli surkea olo, annoin keholleni luvan tuntea sen kaiken, ja energiaa ei hukkaantunut taisteluun kipua vastaan. Sen lisäksi muistutin itseäni siitä, että se olotila ei ole ikuinen. Siihen tulee väistämättä muutos jossain vaiheessa. Kaiken tämän perään muistin vielä huomauttaa itselleni, että olin jo avun luona. Minun tehtävänäni olisi enää olla kyydissä, ja antaa itseäni tietävämpieni ihmisten selvittää missä kohtaa kehoani oli vika, ja kuinka se korjattaisiin.

Olen kunnollinen, tunnollinen ja äärimmäinen suorittaja. Nämä piirteet tulevat tuhoamaan minut, jos en opi antamaan ohjaksia välillä muille ja muistuta itseäni siitä, että jotkin asiat eivät ole pysyviä. Hyvin harva asia itseasiassa on. Me olemme hetken vankeja, mutta yritämme usein elää samalla tulevaa ja pidämme kiinni menneisyydestä. Kun pystyy elämään hetkessä, ja muistamaan, että jokainen hetki voi tuoda muutoksen parempaan (ihan yhtä hyvin kuin huonompaankin), antaa itselleen vapautta.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, ja siitä ei kannata raahata mukanaan kuin oppitunteja.
Tulevaisuutta ei voi tietää, joten siitä on turhaa murehtia etukäteen. Meillä on juuri nyt. Ja se juuri nyt, kestää vain määrätyn ajan.

Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.

Aika jolloin heijasin itseäni harmaalla muovisohvalla oli neljä tuntia. Sinä aikana asteittain oloni helpotti sen verran, että saatoin mennä omin toimin kotiin sairaalasta odottamaan testien tuloksia ja lisätutkimusmääräyksiä.
Juuri nyt, kaksi päivää myöhemmin, voin hyvin.

Tasapaino mahdollistaa työlle omistautumisen

Seuraavat neuvot ovat tarkoitettu työnarkomaaneille. Rakkaille kanssakärsijöilleni, jotka annatte paljon itsestänne työpaikalle intohimon nimessä.

Työuupumus, tuttavallisesti bönari, johtui kohdallani tasapainon puutteesta.
Annoin kaikkeni duunille, joka ei lopulta antanut mitään takaisin. Koti oli paikka, jossa nukuttiin ja valmistauduttiin seuraavaan työpäivään.
Tällainen kuluttaa lopulta loppuun, ja jättää jäljelle tyhjän kuoren, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Jos tasapaino on kallistunut suosimaan vain yhtä elämän osa-aluetta, jäävät muut osa-alueet vaille huolenpitoa ja rapistuvat.
Toipuessani bönarista, ja päästessäni työstämään elämääni tasapainoa jouduin kehittämään mm. sosiaalisia taitojani, kun ne käytön puutteessa hieman rapistuivat.
Kuntoni putosi, kun en kerennyt salille viettäessäni mahdollisimman paljon aikaa töissä, säästäen energiaani työpäivään.

Tällainen käytös on ehdottoman kuluttavaa. Jos haluaa olla mahdollisimman hyvä työntekijä, tarkoittaa se tasapainoa omassa elämässä. Tasapainoa joka jaetaan kehon hyvinvoinnin, ihmissuhteiden ja oman henkisen hyvinvoinnin kesken.
Elämän kuuluu olla elämisen arvoista.

IMG_0397
Minun oli vaikea keksiä kuvaa, joka kertoisi tasapainosta. Olkoon tämä ranta ja meri vertauskuva tasapainolle. Meren vuorovesi, välillä korkealla, välillä matalalla.

On täysin ok, jos rakastat työtäsi, mutta pidä huolta itsestäsi. Pidä huoli siitä, että pysyt työkuntoisena, tai voi olla, että joudut lopettamaan rakastamasi työn kun kehosi tai mielesi ei enää kestä taakkaansa.

Tätä varten on harrastukset ja lomat. Jos haluat omistautua työllesi, voi harrastuksesi tukea työtäsi.
Jos työsi on fyysistä, voit tukea sitä kuntosalilla.
Jos työsi on henkisesti kuormittavaa kannattaa harkita meditaatiota tai joogaa, joka antaa mielellesi tilaa työpäivän jälkeen ja näin olet iskussa uuden työpäivän koittaessa.
Jos olet pianisti, ehkä opettelet neulomaan tai askartelemaan, käsittelemään savea. Tämä antaa sormille voimaa ja näppäryyttä jota kädet tarvitsevat.
Tällainen tasapaino varmistaa sen, ettei elämästä tule pelkkää työtä, vaan siinä pysyy myös mielekkyys.

165149_10150117464167119_780077118_7561826_5360196_n
Lähde surffaamaan merelle, ja pidä tasapaino!

Jos kuulut siihen ihmistyyppiin, jolle työ ei ole sinänsä tärkeä, vaan jolle työ mahdollistaa palkan muodossa ne tärkeät asiat kuten matkustelun, olet todennäköisesti onnekkaammassa asemassa, kuin me joille työ on intohimo joka vie helposti mennessään. Olen kateellinen teille. Todennäköisesti olette rennompia, teidän hartianne eivät kiristy joka päivä tarpeesta tehdä kaikki ja hieman enemmän työpaikan eteen.
Te ehkä nautitte usein auringosta, tutustutte uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Maistatte uusia makuja, ja ymmärrätte monenlaisia tapoja elää. Ymmärrätte kuinka onnekkaita me olemme Suomessa hyvin voivassa valtiossa jossa on voimakkaat työntekijäliitot ja työpaikkaedut. Kasvatatte todennäköisesti jälkikasvunne ymmärtämään, että erilaisuus on rikkaus, ja maailmassa on tilaa jos sitä haluaa antaa. Teille ehkä antaisin vain neuvon siitä, ettette unohda kotona olevia ystäviänne kokonaan matkatessanne pitkin maailmaa.

Itse olin onnekas lapsena, ja vanhempani työskentelivät aina koko vuoden ankarasti, jotta pääsimme matkustamaan. Ajatusmalli ei siis ole minulle vieras, mutta se täytyy ottaa uudelleen käyttöön.
Kun olen 90- vuotias, tuskin muistelen rakkaudella aikaa jonka vietin myyden tuotteita asiakkaille. Uskon ajattelevani lämmöllä kaikkia asiakkaita joita olen voinut auttaa, mutta myös muistelevani Thaimaan turkoosia vettä, sitä kuinka leikimme aalloissa, ja kun näin hain snorklatessani Balilla.

IMG_7350
Haista ei ole kuvaa, mutta on kuva lempi hetkestäni, kun vuosi vaihtuu ja taivas paukkuu Balilla!

Kohtuus kaikessa. ❤